Minä olen nyt ajanut Salama Prinsessa (36V10Ah Metallin Punainen) 15 elokuuta 2009 lähtien. Ensin lähdin sieltä Kalvevantie 1 pihasta Tampereelta, ajamaan kohti Keuruuta.
Ensin oli toki vaikeaa tottua kun kaikki säädöt olivat minulle väärät. Mutta kun olin saanut ne paikoileen, alkoi matka taittua mukavammin.
Tokihan sitä jännitti moniakin asioita, kuinka tuo pyörä kestää ja miten akku riittää.
Entä sen jälkeen kun akku loppuu, miten jaksan polkea vielä eteen päin.
Varmaa oli se että se loppuu kun matkaa oli edessä päin noin 128 km. Säästellen toki pääsisi eteenpäin, eli ei avustusta kuin ylä-mäkiin vain.
No minulla oli vasta tuuli tietenkin enkä jaksanut polkea pelkästään ilman avustusta.
70 km ja sitten se loppui kuin seinään, siitä sitten jatkoin polkien muutin vähän matka suunitelmaa, ajoin Kolhon kautta kun siellä sain ladattua akkua.
Täytyy sanoa että yllättävänkin hyvä polkea ilman avustustakin.
Toki tunteja kuluin matkaan enemmän kun jouduin polkeen enemmän enkä enää mäkiä pääsyt 20 km/h, paitsi alamäet.
Rengas paineet pitää kyllä olla oikeat jotta matka taituu mukavasti (2,8-4,6 BAR) elikä päälystetyllätiellä 4 ja sen alle jos ajaa hiekka tietä tai kaupungissa.
Vaihteista sen verran näin kokemuksellani että 7 säästää sähkössä, mutta se ei avustaa mäessä kovin hyvin. 1 taas kuluu akkua vaan sillä kyllä sitten mäet nousee ylös vauhdilla. Aina kuitenkin moottori pyrkii nostaa vaihteista riippumatta nopeuden yli 20 km/h. Mulla moottori avustaa maximissaan 22 km/h, sitten on itsestään kiinni pääsekö lujempaa.
Verrattuna mun tavalliseen pyörään 21 vaihteiseen, niin sillä pääsen toiki paljon nopeampaa kuin tällä, sähköavusteisella pyörälläni. Mutta ne mäet ja nää mun nivelet eivät kestä sitä polkemista millään. Joten ehdoton mun valintani on sähköavusteinen polkupyörä.
Kaverin toki kateeksi käy kun mä meen mäet kuin siivillä ja se hampaat irvissä perässä jossain.
Se manaa sinä ja sun sähköpyöräsi.
Kyllä se sitten menee kun on alamäki ja tasaista, sillä pyörällään musta ohitse, mutta mitäs se.
Ennen oli toisin, mä jäin mäessä ja se meni ohitse, mä taas ala ja tasaisella.
Nyt mulla on jo takana yli 690 km sähköavusteisella pyörälläni, sen oon ajanut 9 päivän aikana.
Sitten oo vielä ajanut sillä entisellä joitain kymmeniä kilometrejä.
Tosin se on kyllä jäänyt nyt taka alalle kun on tuo uusi tulokas.
Oon ruvennut ajateeleen että toinen akku ois paikkallaan kun kulkee näin pitkiä matkoja.
Lampuna oon käyttänyt otsalampua se on minusta kätevä, kun näkee minne haluaa.
Kerään näet pulloja ja tölkejä kulkeissani.
Toki mä puolustan, myös napadynämoa, sillä se on toiminut tosi hyvin mun, vanhemmassa pyörässäni.
Eikä mulla oo mitään sitä vastaan että eikö akku sais lataautua vaikka ajaessa, vaikka aurinkko kennolla jos vain päivää piisaa tai niillä jarruilla.
Mutta niinkuin on todettu ne lisää hintaa myös ja painoa.
Mulla jo itselläni on painoa 100 kg.
Mutta ostittepa minkä pyörään tahansa, muistakaan säätää istuin niin korkealle että jalkaa on polvesta suoranna kun poljin on alhaalla ja jalan päkiä osa on siinä. Myös sarvet ois syytä olla, niin että on mukava ajaa. Myös rengas paineet on oltava kohdillaan. Että mukavaa matkaa, pyöräillen. Puhtaan menon puolesta.
